NELJÄSTOISTA VIIKKO BLOCKILLA
Niin ihanaa kun Blockilla voikin olla, elämä ei o kuitenkaan ihan aina yhtä happy happy joy joy:ta, joskus saattaa alkaa myös vaikka ahdistaan. Kokemuksesta voin kuitenki todeta, et kannattaa ehkä kokeilla muita ahdistuksen lievityskeinoja kun alkomahoolia. Koska se, et läppää Hoobastankin Out of controlin soimaan suhteellisen kovalle (lue: volyyminappulastan ei löydy enää enempää asteikkoo) ja repeatille, vetää vodkaa lähestulkoon ilman lantrinkia (se käytetään mitä on ja mitä ei oo ei hankita enempää…) sellaset puoli pulloo ja alkaa riehuun Taiwanilaisen kämppiksen synttäripäivän aattona ei ehkä oo se rentouttavin ja toimivin vihan ja stressin purkukeino. Se luultavasti johtaa vaan siihen, et poltat illan ketjussa ja häivyt Overlookin rannalle dokaan vesisateeseen parix tunnix superteinin lailla muiden lähtiessä viihteelle sen alkuperäisen, pari mutkaa matkassa kohdanneen, suunnitelman mukaan. Sen rantsusession jälkeen voit vaik siirtyä istuskeleen huonees eteen ”parvekkeelle” vesisateen muuttuessa kätevästi kaatosateex ja heittää ilmoille aivan legendaarisex muuttuvan lentävän lausahduksen ”en varmaan tuu sisälle, en tuu!!!!” (ja sama latinax, niinku kaikki vakavasti otettavat sitaatit: No entradamus, si katumus). Tässä vaiheessa sun kämppikses (seuralaisensa todetessa, et sulla on ehkä somekind of issues, ja tendency to become crazier every week) joutuu ehkä raahaan sut halaileen sitä posliinista kaveria sinne toaletin puolelle…Jos kuitenkin ajattelit kaikista varotuksista huolimatta toistaa tän disaster kaavion niin tunnustettakoon, et kyl se lopulta vähän helpottaa kun se kundi, jonka takia sen kirkkaan kurkustas alas vetäsit in the first place, palaa takas taputteleen sun selkääs sinne vessan lattialle ja todistaan kun se neste tekee come backiaan toiseen suuntaan. (missas sisään menon, mut saapahan todistaa ulos tulon!) By the way, koska nää on taas niitä tilanteita, jollon oot jättäny muistis jonnekin lataan akkujaan, niin uusinnan varmaankin saat kun vaan pyydät Overlookin turvakameroiden tallenteet lauantai-illan leffakses (tai vaihtoehtosesti lahjot housekeeperit pölliin ne turvakameran tallennukset suoraan sieltä siivouskomerosta…)
Yöt on usein kriittistä aikaa. Öisin voi tapahtua kaikenlaista ja öisin tehdään hassuja, pimeessä niin tajuttoman järkeviltä kuulostavia päätöksiä. Joten kun sun Aasiaa edustava kämppikses palaa syndepäivän biletysreissultaan kolmen aikaan yöllä todeten lähtevänsä huut hemmettiin heti aamulla ensimmäisellä lautalla, sun kuuluu vaan kuvitella, et hei tää on taas yx niistä Block Island draamoista, joita on harva se päivä yhdellä sun toisella (etenkin jos oot ite heittänyt ton ”En varmaan tuu sisälle-superhönö-purjous” tragedias samana yönä…) Seuraavana päivänä herätessäs, ja naapurihuoneen poikien pamauttaessa sisään räppään omaa pikku häpi börthdei luritustaan kämppikselles, tajuat kuitenkin, et se ei sit välttämättä sekoillukaan sillon pöllön aikaan sydänyöllä vaan aikoo ihan oikeestikin ottaa hatkat. Mut don’t worry, voin lasipalloon (tai Outin tapaan kasipalloon….heh heh…)katsomatta ennustaa, et se tulee kuitenkin viikon päästä takas duuniin hommaan lisää dollarinkuvia Bostonin luokseenkutsuvien vaatekauppojen imastua suunniteltua enemmän massia. Joten laita vaan se sen sinne teijän vessaan unohtunu kokohaalariluomus odotteleen laatikon pohjalle, she will come to get it.
Osso Bucco, sammakonreidet, crap cakes… ei kyse ei ole hokkuspokkus resepteistä vaan elämäsi kalleimmasta ravintolaillasta. Koska kerran elämässä on kiva to dress up pikkumustaan, pölliä ex-kämppikses roskikseen dumppaamat kengät ja leikkiä Trumpin frendejä valitsemalla yhen saaren kalleimmista ravintoloista jossa hieno tarjoilijasetä osaa luetella viinilistan ulkoo kun WSET:n opaskirjan konsanaan. Ja kyllä, on hyvä viedä mukana oma tulkki joka voi kääntää sen menun kertomalla mitä ne heprealta kuulostavat annoksen nimet oikeen järkikielellä tarkottaakaan…Ja yhteissumma seurueelta, vaivaset $700. Mitäs tollasista pikku summista, sillähän ois saanu vaan edestakaset lennot Hawaijille…
Yöt on usein kriittistä aikaa. Öisin voi tapahtua kaikenlaista ja öisin tehdään hassuja, pimeessä niin tajuttoman järkeviltä kuulostavia päätöksiä. Joten kun sun Aasiaa edustava kämppikses palaa syndepäivän biletysreissultaan kolmen aikaan yöllä todeten lähtevänsä huut hemmettiin heti aamulla ensimmäisellä lautalla, sun kuuluu vaan kuvitella, et hei tää on taas yx niistä Block Island draamoista, joita on harva se päivä yhdellä sun toisella (etenkin jos oot ite heittänyt ton ”En varmaan tuu sisälle-superhönö-purjous” tragedias samana yönä…) Seuraavana päivänä herätessäs, ja naapurihuoneen poikien pamauttaessa sisään räppään omaa pikku häpi börthdei luritustaan kämppikselles, tajuat kuitenkin, et se ei sit välttämättä sekoillukaan sillon pöllön aikaan sydänyöllä vaan aikoo ihan oikeestikin ottaa hatkat. Mut don’t worry, voin lasipalloon (tai Outin tapaan kasipalloon….heh heh…)katsomatta ennustaa, et se tulee kuitenkin viikon päästä takas duuniin hommaan lisää dollarinkuvia Bostonin luokseenkutsuvien vaatekauppojen imastua suunniteltua enemmän massia. Joten laita vaan se sen sinne teijän vessaan unohtunu kokohaalariluomus odotteleen laatikon pohjalle, she will come to get it.
Osso Bucco, sammakonreidet, crap cakes… ei kyse ei ole hokkuspokkus resepteistä vaan elämäsi kalleimmasta ravintolaillasta. Koska kerran elämässä on kiva to dress up pikkumustaan, pölliä ex-kämppikses roskikseen dumppaamat kengät ja leikkiä Trumpin frendejä valitsemalla yhen saaren kalleimmista ravintoloista jossa hieno tarjoilijasetä osaa luetella viinilistan ulkoo kun WSET:n opaskirjan konsanaan. Ja kyllä, on hyvä viedä mukana oma tulkki joka voi kääntää sen menun kertomalla mitä ne heprealta kuulostavat annoksen nimet oikeen järkikielellä tarkottaakaan…Ja yhteissumma seurueelta, vaivaset $700. Mitäs tollasista pikku summista, sillähän ois saanu vaan edestakaset lennot Hawaijille…

0 Comments:
Post a Comment
<< Home